Kohti tulevia haasteita

Paljon olen tehnyt ja paljon kokenut, eli tästä on hyvä lähteä. Politiikassa työt ei ihan lähiaikoina taida loppua tekemälläkään. Maailma ei ole vielä valmis ja tekemistä riittää. Politiikassa on paljon kaikenlaisia koukeroita, eikä sitä ole aina helppo ymmärtää. Ihmettelen välillä itsekin miksi ihmeessä roikun tässä mukana ja millä eväin. Viime aikoina minulle on kuitenkin kirkastunut, että juuri minunlaisia nuoria ja uudistusmielisiä ihmisiä tarvitaan puoluepolitiikassa. Kokemus on tärkeä voimavara jota itselläni on vain vähän verrattuna moneen muuhun. Pelkän kokemuksen kanssa kuitenkin helposti jäädään jumiin, politiikassa tarvitaan myös näkemystä ja toivoa tulevaisuudesta. Sitä minä ennen kaikkea edustan. Uudet tuulet puhaltaa ja nyt on aika nostaa purjeet ja lähteä kohti uusia haasteita.


Ensimmäinen haaste johon törmää puoluepolitiikassa on muutosvastarinta. Klikkaamalla alla olevaa linkkiä saat selvemmän kuvan minkälaisesta ilmiöstä on kyse.


Muutosvastarinta

Jalkapallokentällä

Naantalissa on jo jonkin aikaa ollut keinonurmikenttä. Sattuneista syistä olen päässyt ihailemaan ja seuraamaan sitä ja sen toimintaa näköalapaikalta. Näköalapaikalta seuraaminen on aika ajoin herättänyt minussa melko voimakkaitakin tunteita.


Kentän ympärillä on aita ja aidassa on muutama selkeä kieltomerkki, joista yhdessä kielletään koirilta pääsy kentälle. Kyseessä on nimenomaan merkki; symbooli eli ei vaadi edes lukutaitoa. Siitä huolimatta olen todistanut kuinka eräät  ihmiset ovat juoksuttaneet koiriaan siellä vapaana. Naantalissa on kolme koirapuistoa ja koirien ulkoiluttamiseen sopivista alueista ei lienee muutenkaan pulaa. Jos on niin laiska ettei jaksa viedä koiraansa muualle kuin keinonurmelle juoksemaan, on ehkä parempi jättää koira hankkimatta. Sama koskee koirankakkoja joita tuntuu välillä löytyvän yllättävistäkin paikoista. Jos et jaksa noukkia, on parempi tyytyä villakoiriin sängyn alla.


Olen myös kiinnittänyt huomiota toisenlaiseen ilmiöön kenttään liittyen. Kun pojilla on treenit, kentän pysäköintialue täyttyy kiiltävistä autoista ja kentän reunalla on usein vanhempia seuraamassa. Myös kentällä on paljon aikuisia ja ilmeisesti useampi heistä siellä valmentamassa tulevaisuuden tähtiä. On hienoa nähdä kuinka vanhemmat osallistuvat lastensa harrastuksiin ja ovat mukana kannustamassa. Kun vuorossa on tyttöjen treenit pysäköintialueella ei näy autoja,  eikä kentän reunalla ole ylimääräistä yleisöä, pelkkiä polkupyöriä. Tyttöjen jalkapalloharrastus ei näytä kiinnostavan vanhempia. Onhan pyöräily hyvä asia mutta kyllä se ero vaan pistää niin pahasti silmään.


Tasa-arvosta kyllä jaksetaan aina jauhaa joka paikassa, mutta asiat muuttuu vain asenteita muuttamalla. Kyse on juuri näinkin pienistä asioista kuin jalkapallon pelaaminen. Jos tytöille jo nuorella iällä näytetään ettei heidän tekemisellään ole merkitystä, ei voida odottaa asioiden muuttuvan. Ennen kaikkea peräänkuulutan äitejä kiinnittämään asiaan huomiota. Toisaalta ei tule unohtaa, että monen menestyneen naisen takana on kannustava isä.

Kevät

Kevät tuo uutta tullessaan. Minun kohdallani se toi päivitetyn blogin. Blogini on ollut "telakalla" muutaman vuoden, mutta paluu on sitäkin näyttävämpi.