Facebookissa tuli vastaan omituinen otsikko. Minulle siihen saakka täysin tuntematon henkilö kysyi blogissaan: "Miksi lestadiolaisten ihmisoikeusrikokseen ei puututa?" Uteliaana halusin tietää mistä ihmisoikeusrikoksesta on kyse? Kyse oli lestadiolaisen herätysliikkeen kielteisestä suhtautumisesta ehkäisyyn. Bloggari Sari Helin kysyy myös -"Miksi kirkko antaa polkea toisen sukupuolen ja samalla lasten ihmisoikeuksia?"
Helin ilmaisee blogissaan huolen lestadiolaisnaisten terveydestä. Useamman lapsen synnyttäminen kun saattaa käydä terveyden päälle. Hän on myös huolissaan naisten loppuunpalamisesta ja heikommasta asemasta liikkeen sisällä. Olen itse feministi, mukana politiikassa ja kuinka sattuikaan myös ehdolla seurakuntavaaleissa. Olen enemmän kuin halukas toimimaan tasa-arvo puolesta. On kuitenkin tärkeää välillä pysähtyä miettimään mitä se tasa-arvo oikein on.
Hänen tietonsa näyttäisi perustuvan yhteen kahden ihmisen kirjoittamaan kirjaan. Otanta ei siis välttämättä ole ihan täydellinen, mutta ei sen enempää siitä. Huomattavasti kiinnostavampaa olisi tietää; mikä on hänen motiivinsa ajaa lestadiolaisten naisten asiaa? Ovatko he jotenkin muita heikompia tai kykenemättömiä puhumaan puolestaan? Vai voisiko olla niin, että suurin osa heistä on tyytyväisiä omaan elämäänsä juuri sellaisena kuin se on? Niin vaikealta kun se voi monesta toisenlaisen elämänkatsomuksen omaavasta tuntuakin.
Ehkäisykeskusteluissa paljon kuultu lause; "Naisen oikeus päättää omasta kehostaan" alkaa olla vähän klisee. Onko siinä jotakin väärää jos nainen päättää elää ilman ehkäisyä ja synnyttää paljon lapsia? Vai onko se niin epäuskottavaa, että kukaan voisi sellaista elämältään haluta? Miksi siitä puhutaan ihmisoikeusrikoksena? Onko naisella oikeus päättää omasta kehostaan vain enemmistön hyväksymällä tavalla?
Ehkäisyä pidetään niin vallankumouksellisena naisia vapauttavana asiana, ettei kukaan tunnu huomaavan sen varjopuolia. Myös esim. e-pillerit voivat olla vakava terveysriski naisille, jotka jostakin syystä suostuu yksin syömään niitä hormooneja vielä vuonna 2014. Missä on miesten e-pillerit?. Joillekin niistä tulee henkisiä oireita ja toisille fyysisiä. Entä kaikki ne naiset joita miehet painostavat syömään pillereitä tai tekemään abortin? Onko heidän oikeus päättää kehostaan aitoa vai pelkkää harhaa? Jokainen on varmasti kuullut tai vähintään lukenut naisesta joka toivoi lasta, mutta joutui luopumaan toiveestaan miehen painostuksen seurauksena. Kumpi on pahempi naisiin kohdistuva ihmisoikeusrikos; raskauteen painostaminen vai raskauden keskeyttämiseen painostaminen? Vai onko kumpikaan rikos jos viime kädessä päätöksen tekee nainen itse?
Myöskään äitien uupumus ei ole pelkästään yksittäiseen herätysliikkeeseen kuuluvien suurperheiden ongelma. Olen itsekin ollut uupunut ja epätoivoinen yhden ainoan lapsen kanssa. Me ihmiset olemme yksilöitä ja jokainen aikuinen ihminen päättäköön itse omasta elämästään. Helin kysyy blogissaan "Miten tämä on mahdollista Pohjoismaissa vuonna 2014?". Esitän vastakysymyksen: Miten olisi mahdollista Pohjoismaissa vuonna 2014, ihmisoikeuksien nimissä pakoittaa ihmisiä käyttämään ehkäisyä? No, esitän vielä toisenkin mokoman. Miten olisi mahdollista kieltää ihmisiltä oikeus toimia luonnonmukaisesti ja oman vakaumuksensa mukaan, niin kauan kun he noudattavat lakia? Lisäys kysymykseen numero kaksi; Pohjoismaissa 2014, sillä toista se on Kiinassa.
Ikävää tällainen jatkuva vähemmistöihin kohdistuva ennakkoluulojen lisääminen. Vastaavat kirjoitukset tuskin auttaa uupuneita lestadiolaisperheitä. Päinvastoin ne nostaa kynnystä hakea liikkeen ulkopuolista apua. Liike muuttuu parhaiten sisältäpäin, ei ulkopuolisten hyökkäysten tuloksena.
maanantai 22. syyskuuta 2014
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Sponsored by Fatta - tulevaisuuden brändi?
Vaunugaten seurauksena toimeentulotuella elävien ihmisten oikeuksia, on viime aikoina riepoteltu mediassa. Itse olen todella hämmentynyt siitä, kuinka paljon kateuden tunteita nämä asiat herättävät osassa kansaa. Ensin keskusteltiin siitä, onko maahanmuuttajat saaneet enemmän rahaa vaunuihin kuin muut. Sitten keskusteltiin siitä saisiko toimeentulotuella olevat ostaa uusia vaunuja. Lopulta tultiin siihen, että toimeentulotuen lisäosan sijaan vaunuja voisi lainata.
Henkilökohtaisesti kannatan kierrätystä. Lastentarvikkeiden käyttöaika on usein lyhyt ja moni käytetty tavara voi olla edullinen ja käyttökelpoinen. Jos viime kirjoituksessa tuli mainostettua kalliita lastenvaunujani käytän nyt tilaisuuden kertoa, että ostan todella paljon tavaraa käytettynä. Olen jopa dyykannut lastentarvikkeita. Olen toiminut näin omasta vapaasta tahdosta. Olen valinnut ostaa käytettyä ja säästää rahaa muuhun, kuten esim. matkustamiseen. Pia Kauman ehdotuksen mukaan toimeentulotuen asiakkaiden mahdollisuutta tehdä valintoja rajoitettaisiin entisestään.
Toimeentulotukiasiakkailla on jo ennestään rajalliset mahdollisuudet tehdä valintoja. Suurimmalle osalle köyhyys ei ole oma valinta, vaan johtuu työttömyydestä, työkyvyttömyydestä tai vastaavasta. Köyhillä ei ole samat mahdollisuudet valita; Mitä tänään syötäisiin? He syövät sitä mikä on halvinta, sitä mihin rahat riittävät. Heillä ei ole mahdollisuutta miettiä minkä merkkisiä muotivaatteita ostavat, vaan he ostavat niitä mihin on varaa. He joutuvat luopumaan monesta asiasta mitä muut pitävät itsestäänselvyytenä. Näin he erottuvat muista jo monella tavalla.
Tuoreen tutkimuksen mukaan jopa lapset tunnistavat köyhät; "Köyhällä lapsella on nuhruiset vaatteet ja vanhentunutta viihde-elektroniikkaa." Samassa tutkimuksessa selvisi, että köyhiä pidetään laiskoina. Osa yrittää taistella tätä erottumista vastaan panostamalla ulkoisiin asioihin, kuten vaatteet ja matkapuhelin. Tämä tapahtuu luonnollisesti toimeentulotukiasiakkaan kohdalla, muista asioista kuten ruoan laadusta tai määrästä tinkimällä. Tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän kaikille. "Joku on kuullut, että joku on saanut, jotain mikä on parempaa kuin minulla."-tyyppiset jutut elävät ja vahvistuvat taantuman aikaan. Yllättävän monelle tuntuu olevan tärkeää, että toimeentulotuen asiakkaat voidaan erottaa jo pelkästä ulkokuoresta. Halutaan kitkeä pois mahdollisuus hankkia mitään arvokasta, kaunista, uutta ja puhdasta.
Minulla kun on vilkas mielikuvitus, sain heti useampia mielikuvia tästä sosiaalitoimiston vaunulainaamosta. Minkälaisia vaunuja siellä sitten olisi? Ei saa olla liian hienoja, ettei työssäkäyvät tule kateelliseksi. Ei saa olla uusia kun köyhien pitää kierrättää. Toisaalta lainaamon kautta kierrätysidea toteutuisi ainakin ideatasolla, mutta jos ei ole uusia, miten kauan kestävät? Jos sittenkin uusia, miten tasapuolisuus toteutuu? Joku saa uudet ja seuraava käytetyt? Jos ei ole omat, pidetäänkö niistä hyvää huolta? Jos ei pidetä, kuka korvaa hajonneet ja kadonneet? Toimeentulotukiasiakkailla kun ei ole niitä tuloja mistä maksaa. Tuleeko olla pestävät kankaat vai ihan muoviset? Toisilla kun on lemmikkejä, allergioita, tupakansavua, suitsukkeita, ruoantuoksua jne. Voitte vain kuvitella. Entä väri? Mitkä on poikien värejä, mitkä tyttöjen? Näistä tulee aina palautetta äitiyspakkauksen kohdalla. Mikä väri olisi niin neutraali, ettei ärsyttäisi ketään. Miten estettäisiin köyhät myymästä näitä lainavaunuja rahapulassa?
Pitäisikö niihin kirjoittaa "Tillhör Fattigvården"?
Henkilökohtaisesti kannatan kierrätystä. Lastentarvikkeiden käyttöaika on usein lyhyt ja moni käytetty tavara voi olla edullinen ja käyttökelpoinen. Jos viime kirjoituksessa tuli mainostettua kalliita lastenvaunujani käytän nyt tilaisuuden kertoa, että ostan todella paljon tavaraa käytettynä. Olen jopa dyykannut lastentarvikkeita. Olen toiminut näin omasta vapaasta tahdosta. Olen valinnut ostaa käytettyä ja säästää rahaa muuhun, kuten esim. matkustamiseen. Pia Kauman ehdotuksen mukaan toimeentulotuen asiakkaiden mahdollisuutta tehdä valintoja rajoitettaisiin entisestään.
Toimeentulotukiasiakkailla on jo ennestään rajalliset mahdollisuudet tehdä valintoja. Suurimmalle osalle köyhyys ei ole oma valinta, vaan johtuu työttömyydestä, työkyvyttömyydestä tai vastaavasta. Köyhillä ei ole samat mahdollisuudet valita; Mitä tänään syötäisiin? He syövät sitä mikä on halvinta, sitä mihin rahat riittävät. Heillä ei ole mahdollisuutta miettiä minkä merkkisiä muotivaatteita ostavat, vaan he ostavat niitä mihin on varaa. He joutuvat luopumaan monesta asiasta mitä muut pitävät itsestäänselvyytenä. Näin he erottuvat muista jo monella tavalla.
Tuoreen tutkimuksen mukaan jopa lapset tunnistavat köyhät; "Köyhällä lapsella on nuhruiset vaatteet ja vanhentunutta viihde-elektroniikkaa." Samassa tutkimuksessa selvisi, että köyhiä pidetään laiskoina. Osa yrittää taistella tätä erottumista vastaan panostamalla ulkoisiin asioihin, kuten vaatteet ja matkapuhelin. Tämä tapahtuu luonnollisesti toimeentulotukiasiakkaan kohdalla, muista asioista kuten ruoan laadusta tai määrästä tinkimällä. Tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän kaikille. "Joku on kuullut, että joku on saanut, jotain mikä on parempaa kuin minulla."-tyyppiset jutut elävät ja vahvistuvat taantuman aikaan. Yllättävän monelle tuntuu olevan tärkeää, että toimeentulotuen asiakkaat voidaan erottaa jo pelkästä ulkokuoresta. Halutaan kitkeä pois mahdollisuus hankkia mitään arvokasta, kaunista, uutta ja puhdasta.
Minulla kun on vilkas mielikuvitus, sain heti useampia mielikuvia tästä sosiaalitoimiston vaunulainaamosta. Minkälaisia vaunuja siellä sitten olisi? Ei saa olla liian hienoja, ettei työssäkäyvät tule kateelliseksi. Ei saa olla uusia kun köyhien pitää kierrättää. Toisaalta lainaamon kautta kierrätysidea toteutuisi ainakin ideatasolla, mutta jos ei ole uusia, miten kauan kestävät? Jos sittenkin uusia, miten tasapuolisuus toteutuu? Joku saa uudet ja seuraava käytetyt? Jos ei ole omat, pidetäänkö niistä hyvää huolta? Jos ei pidetä, kuka korvaa hajonneet ja kadonneet? Toimeentulotukiasiakkailla kun ei ole niitä tuloja mistä maksaa. Tuleeko olla pestävät kankaat vai ihan muoviset? Toisilla kun on lemmikkejä, allergioita, tupakansavua, suitsukkeita, ruoantuoksua jne. Voitte vain kuvitella. Entä väri? Mitkä on poikien värejä, mitkä tyttöjen? Näistä tulee aina palautetta äitiyspakkauksen kohdalla. Mikä väri olisi niin neutraali, ettei ärsyttäisi ketään. Miten estettäisiin köyhät myymästä näitä lainavaunuja rahapulassa?
Pitäisikö niihin kirjoittaa "Tillhör Fattigvården"?
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
En ole rasisti, mutta...
en halua, että toimeentulotuella elävät maahanmuuttajat ostavat uusia lastenvaunuja.
Samoilla sanoilla alkaa LIIAN moni lause vielä 2010-luvun Suomessa. Etnisiä vähimmistöjä yleistäviä kommentteja antavat, harvoin mieltää itseään rasisteiksi. Jostakin syystä niissä kuitenkin erotellaan maahanmuuttajat valtaväestöstä. Viimeksi tähän syyllistyi kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma. En välittäisi antaa kyseiselle henkilölle sitä mitä hän haluaa, eli lisää julkisuutta. Toisaalta en voi olla puuttumatta tähän kohukeskusteluun.
Pia Kauma ei välttämättä itse ole rasisti. Hän saattaa kuulua siihen suvaitsevaisten ryhmään, joka pitää etnisistä ravintoloista ja suomalaisten tarpeisiin soveltuvasta työperäisestä maahanmuutosta. Oli miten oli, hän ratsastaa kohti eduskuntaa maahanmuuttokriittisyyden aallolla. Kauma käyttää hyväksi jo ennestään heikossa asemassa olevia, lietsomalla lisää vihaa heidän niskaansa ja se toimii. Kannatusta tuntuu riittävän ja vastarinta on vaisua, vaikka ne asettavat kaikki maahanmuuttajat ja sen näköiset silmätikuiksi.
Ymmärrän toki, ettei tämä naurettavalta tuntuva lastenvaunu kohu varsinaisesti hetkauta monia. Ei ainakaan niitä, joiden lastenvaunuhankintoihin ei jatkossakaan kukaan kiinnitä mitään huomiota. Totuus on kuitenkin toinen monelle valtaväestöstä etnisesti poikkeavalle äidille ja isälle. Minä satun olemaan yksi heistä, enemmän aurinkoa ottaneista, joka poikkeaa enemmistöstä. Satun myös omistamaan ns. kalliit lastenvaunut. Kallis on suhteellinen käsite joten selvennän hieman. Espoon kaupungin maksama toimeentulotuen vaunuihin tarkoitettu 200 € lisäosa ei riitä kuin saman merkkiseen, lisävarusteena myytävään lämpöpussin.
En ota kantaa siihen olenko tavallinen suomalainen jolla on oikeus valita vaununsa, vai maahanmuuttaja joka närkästyttää tavallisia suomalaisia liian hintavilla vaunuillaan. Vääntääkseni rautalangasta kerron vielä, että sossu ei ole maksanut meidän vaunuja. Joka tapauksessa mietin tänään matkustaessani bussilla Turkuun katsooko joku minua ja lastani nyt "sillä silmällä". Asia kävi mielessäni välittömästi kun nousin kyytiin mutta korostui toisen äidin noustessa kyytiin.
Hän oli vaalea kantasuomalainen nainen ja hänen vaununsa oli vanhempaa mallistoa. Meidänkin vaunut on palvelleet jo 3-vuotiasta isoveljeä, mutta hänen omat oli todennäköisesti palvelleet jotakin jo toisissa kymmenissä olevaa. Viikko sitten en olisi kiinnittänyt niin suurta huomiota toisten vaunuihin, tänään tutkin salaa mutta tarkkaan. Tuli hieman kiusaantunut olo kun koko tilanne tuntui palvelevan tätä urbaania legendaa. Samalla olin kuitenkin huvittunut. Mietin kuinka muut matkustajat saisivat tästä loistavan puheaiheen kahvipöytiinsä. Kuinka he nyökyttelisivät päätään määrätietoisen näköisinä, kertoessaan ystävilleen kuinka he linja-autossa todistivat legendan todeksi. "Siellä se tumma nainen oli uusien vaunujen kans ja raukka parka suomalainen oli joutunut ostamaan käytety. Kyllä se vaan on totta, että niitä hyysätään meidän rahoilla..." Tietämättä meistä mitään, he saattaisivat vetää tämän johtopäätöksen. Johtopäätöksen jota heille on tarjoiltu hopeatarjottimella.
Minä en juurikaan välitä mitä yksittäiset vieraat ihmiset minun vaunuistani ajattelevat, mutta on ikävä joutua ennakkoluulojen kohteeksi. Ennakkoluulot vaikuttavat siihen miten ihmiset minut kohtaavat. Moni ohittaa tämän kohun todeten, että kyseessä on vain yhden naisen populistinen yritys kalastella ääniä tai kokoomuksen yritys siirtää huomio pois erään ministeri lausunnoista ja köyhien heikosta tilanteesta...
Meille jotka poikkeaa ulkonäöltä tai äidinkieleltä valtavästöstä, on kyse muustakin; leimatuksi tulemisesta. Toivottavasti hiljaisuus murtuu ja ihmiset uskaltautuu avoimesti vastustamaan kaikkia ennakkoluuloja lisääviä lausuntoja.
Samoilla sanoilla alkaa LIIAN moni lause vielä 2010-luvun Suomessa. Etnisiä vähimmistöjä yleistäviä kommentteja antavat, harvoin mieltää itseään rasisteiksi. Jostakin syystä niissä kuitenkin erotellaan maahanmuuttajat valtaväestöstä. Viimeksi tähän syyllistyi kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma. En välittäisi antaa kyseiselle henkilölle sitä mitä hän haluaa, eli lisää julkisuutta. Toisaalta en voi olla puuttumatta tähän kohukeskusteluun.
Pia Kauma ei välttämättä itse ole rasisti. Hän saattaa kuulua siihen suvaitsevaisten ryhmään, joka pitää etnisistä ravintoloista ja suomalaisten tarpeisiin soveltuvasta työperäisestä maahanmuutosta. Oli miten oli, hän ratsastaa kohti eduskuntaa maahanmuuttokriittisyyden aallolla. Kauma käyttää hyväksi jo ennestään heikossa asemassa olevia, lietsomalla lisää vihaa heidän niskaansa ja se toimii. Kannatusta tuntuu riittävän ja vastarinta on vaisua, vaikka ne asettavat kaikki maahanmuuttajat ja sen näköiset silmätikuiksi.
Ymmärrän toki, ettei tämä naurettavalta tuntuva lastenvaunu kohu varsinaisesti hetkauta monia. Ei ainakaan niitä, joiden lastenvaunuhankintoihin ei jatkossakaan kukaan kiinnitä mitään huomiota. Totuus on kuitenkin toinen monelle valtaväestöstä etnisesti poikkeavalle äidille ja isälle. Minä satun olemaan yksi heistä, enemmän aurinkoa ottaneista, joka poikkeaa enemmistöstä. Satun myös omistamaan ns. kalliit lastenvaunut. Kallis on suhteellinen käsite joten selvennän hieman. Espoon kaupungin maksama toimeentulotuen vaunuihin tarkoitettu 200 € lisäosa ei riitä kuin saman merkkiseen, lisävarusteena myytävään lämpöpussin.
En ota kantaa siihen olenko tavallinen suomalainen jolla on oikeus valita vaununsa, vai maahanmuuttaja joka närkästyttää tavallisia suomalaisia liian hintavilla vaunuillaan. Vääntääkseni rautalangasta kerron vielä, että sossu ei ole maksanut meidän vaunuja. Joka tapauksessa mietin tänään matkustaessani bussilla Turkuun katsooko joku minua ja lastani nyt "sillä silmällä". Asia kävi mielessäni välittömästi kun nousin kyytiin mutta korostui toisen äidin noustessa kyytiin.
Hän oli vaalea kantasuomalainen nainen ja hänen vaununsa oli vanhempaa mallistoa. Meidänkin vaunut on palvelleet jo 3-vuotiasta isoveljeä, mutta hänen omat oli todennäköisesti palvelleet jotakin jo toisissa kymmenissä olevaa. Viikko sitten en olisi kiinnittänyt niin suurta huomiota toisten vaunuihin, tänään tutkin salaa mutta tarkkaan. Tuli hieman kiusaantunut olo kun koko tilanne tuntui palvelevan tätä urbaania legendaa. Samalla olin kuitenkin huvittunut. Mietin kuinka muut matkustajat saisivat tästä loistavan puheaiheen kahvipöytiinsä. Kuinka he nyökyttelisivät päätään määrätietoisen näköisinä, kertoessaan ystävilleen kuinka he linja-autossa todistivat legendan todeksi. "Siellä se tumma nainen oli uusien vaunujen kans ja raukka parka suomalainen oli joutunut ostamaan käytety. Kyllä se vaan on totta, että niitä hyysätään meidän rahoilla..." Tietämättä meistä mitään, he saattaisivat vetää tämän johtopäätöksen. Johtopäätöksen jota heille on tarjoiltu hopeatarjottimella.
Minä en juurikaan välitä mitä yksittäiset vieraat ihmiset minun vaunuistani ajattelevat, mutta on ikävä joutua ennakkoluulojen kohteeksi. Ennakkoluulot vaikuttavat siihen miten ihmiset minut kohtaavat. Moni ohittaa tämän kohun todeten, että kyseessä on vain yhden naisen populistinen yritys kalastella ääniä tai kokoomuksen yritys siirtää huomio pois erään ministeri lausunnoista ja köyhien heikosta tilanteesta...
Meille jotka poikkeaa ulkonäöltä tai äidinkieleltä valtavästöstä, on kyse muustakin; leimatuksi tulemisesta. Toivottavasti hiljaisuus murtuu ja ihmiset uskaltautuu avoimesti vastustamaan kaikkia ennakkoluuloja lisääviä lausuntoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)