Palasin vuorokausi sitten viikon Bulgarian matkalta. Tykkään matkustaa ja viihdyn hyvin myös vieraalla maalla. Bulgariassa oli lämmin ja siellä on ihana mustameri. Asuimme hienossa modernissa hotellissa, joka ihan tuoksui uudelta. Heti hotellialueelta poistuttuamme huomasimme, että paikallisten Bulgaria ei näyttänyt samalta. Ei, en ole niin sinisilmäinen turisti, että kuvittelin näin olevankaan. Tiet oli onnettomassa kunnossa ja talot enemmän rikkinäisiä kuin ehjiä. Rahakkaan väen lomailukohteena esitelty aluekin muistutti parhaimmillaan Suomalaisia kerrostalolähiöitä. Asiat toimi jos toimi ja miten milloinkin toimi. Kaikki tämä muistutti siitä, kuinka hyvin meillä Suomessa on asiat. Olin kiitollinen siitä, että asun maassa jossa on asiat poikkeuksellisen hyvin.
Palattuani Suomeen ja somen äärelle asia sai erilaisen näkökulman. Suomi on tällä hetkellä täynnä vastakkainasettelua ja puhdasta vihaa. Luen kuinka ihmisiä avoimesti pilkataan erilaisuuden vuoksi. Luen kuinka kaverit ovat kokeneet avointa rasismia kadulla. Luen kirjoituksia joissa yksittäiset maahanmuuttajat väittävät, ettei Suomessa ole syrjintää eikä rasismiakaan. Jos on, se johtuu heidän mukaan itse kohteesta ja tämän vääränlaisesta asenteesta. Yritän olla lukematta niitä jakoja jossa kerrotaan kuinka joku tummaihoinen on yrittänyt raiskata tai romani näpistää. Niitä jakoja seuraa niin villi letka vihapuhetta, että tulee paha olo. Katupartiot on valmiina taisteluun, vaikka kyse olisi pelkästä kuulopuheesta. Harvemmin tulee vastaan jakoja jossa kerrotaan kuinka Kalle Kantasuomalainen näpisti tai yritti raiskata. En välttämättä kaipaa niitäkään, mutta on vain pistänyt silmään.
Olen väsynyt tähän paskaan, joka saastuttaa tämän maan ilmapiirin. Suomessa on edelleen asiat suhteellisen hyvin, vaikka elämmekin talouden osalta haastavia aikoja. Ei tämä maa ainakaan vihalla ja vastakkainasettelulla nousee. Kyllä, maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta pitää voida puhua. Kyllä, siitä pitää voida puhua täysin avoimesti ja rehellisesti. Myös siihen liittyviä mahdollisia haasteita tulee yrittää ratkaista. Valitettavasti siitä ei puhuta. Keskustelua käydään lähinnä rasistien ja antirasistien välillä. Keskustelun äänekkäimmillä osapuolilla ei välttämättä ole minkäänlaisia aitoja kokemuksia maahanmutosta tai monikulttuurisuudestakaan. Toiset perustavat mielipiteensä kuulopuheisiin, vahvasti aatteellisesti värittyneisiin medioihin ja omiin juurtuneisiin ennakkoluuloihinsa. Toiset kohtaa omassa arjessaan ensisijaisesti maahanmuuton ja monikulttuurisuuden mukavat ilmiöt ja perustaa omat mielipiteensä sen varaan. Suurin osa on hiljaa tai samaa mieltä kuin enemmistö lähipiirissä. Niin on helpointa ja mukavinta.
Todella masentavaa tulla takaisin maahan, jossa on näin negatiivinen ilmapiiri. Tämä kirjoitus ei vielä ollut lähtölaukaus, mutta pitäisikö alkaa keskittymään positiivisen ilmapiirin luomiseen? Keskittyä hyviin asioihin ja jättää kaikki viha ja paska jakamatta. Mikään taloudellinen hyvinvointi ei yksin riitä tekemään Suomesta hyvää maata asua ja elää. Tarvitaan myös yhteishenkeä, tasa-arvoa ja turvallisuutta. Vähemmän vihaa ja enemmän rakkautta.
