torstai 4. toukokuuta 2017

Hallitus tahtoo TAAS lisätä byrokratiaa

Muistan hallituspuolueiden puhuneen byrokratian vähentämisestä ja työpaikkojen luomisesta. Silloin ei vielä huomattu kertoa, ettei se koske työttömiä. Työttömien kohdalla ollaan toistuvasti valmiita lisäämään byrokratian määrää. Perusteluksi riittää mahdollisuus kyykyttää jo ennestään heikossa asemassa olevia ja mahdollisuus näyttää kansalle kuinka vatuloinnin sijaan toimitaan. Hallituksen haluista riippumatta työmarkkinoiden suurin ongelma on edelleen työpaikkojen ja työttömien suhdeluku. Se suhdeluku ei muutu paremmaksi, vaikka työttömät kirjoittaisi kuinka monta työhakemusta kuukaudessa. Hakemusten määrä ei lisää työpaikkoja. Suhdeluku ei myöskään muutu paremmaksi siitä, että vain 11 hakemusta lähettänyt menettää ainoan tulonsa ja päätyy viimesijaisen toimeentulotuen asiakkaaksi. Tämä on niin älyllisesti laiskaa politiikkaa halitukselta, ettei ole todellista.

Työttömien pakkoaktivointi on ensisijaisesti pelkkää mielikuvapolitiikkaa. Työtä haetaan jo nyt niin aktiivisesti, että useisiin ihan tavallisiin työpaikkoihin tulee satoja hakemuksia. Vaikka hakija täyttäisi kaikki ilmoituksessa luetellut kriteerit, se ei takaa edes haastatteluun pääsemistä. Lisäämällä hakemusten määrää pakottamalla työttömiä hakemaan paikkoja, joihin heillä ei ole riittävää pätevyyttä, kokemusta tai edes motivaatiota, ei ratkaista yhtäkään ongelmaa. Tilanteessa jossa työnantajalla on varaa valita satojen tai vähintään kymmenien hakijoiden joukosta parhaat, pakosta hätäisesti roiskaistulla hakemuksella ei saada aikaan kuin haittaa kaikille osapuolille. Viime kädessä tämä johtaa työnantajien haluttomuuteen ilmoittaa avoimista paikoista. Yksikään rekrytointia tekevä ei halua pakkotoimien vuoksi hakeneiden ”turhia” hakemuksia riesakseen.



Mitä tulee aktivointiin, suurin syy työttömien syrjäytymiseen ei ole työn tai tekemisen puute, vaan rahan puute. Jos hallituksen motiiviina on työllistää enemmän työttömiä, tulisi jatkossa panostaa enemmän työttömien osaamisen, työkyvyn ja itseluottamuksen ylläpitämiseen. Se toteutuu parhaiten tarjoamalla siihen todellisia mahdollisuuksia kuten opiskelu, liikuntasetelit ja tukea työpaikan löytämiseen.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Seuraa minua somessa

Nyt voit seurata minua myös Facebookissa. Käy tykkäämäässä sivusta.

Isabella Hautala, politician

&

Twitterissä

IsabellaHautala@QueenIsabellah

torstai 16. maaliskuuta 2017

Varhaiskasvatuksesta jokalapsenoikeus

Avoimen perhekerhon satoa


Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus osallistua kunnan tarjoamaan varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus voi olla joko avointa toimintaa, päivähoitoa tai kaikkea siltä väliltä. Naantalissa on tällä hetkellä monipuolista, oman kokemukseni perusteella laadukasta avointa toimintaa. Kaupungin palveluiden lisäksi seurakunnilla on paljon toimintaa alle kouluikäisille lapsille. Peruspaketti on siis ihan hyvällä mallilla, mutta avoimen toiminnan ryhmiin on usein enemmän halukkaita kuin on paikkoja. Se todennäköisesti kertoo siitä, että palvelut on laadukkaita. Siitä huolimatta törmään usein siihen, että päiväkerhotoimintaa pidetään toisarvoisena puuhasteluna jolla ei ole mitään tekemistä varhaiskasvatuksen kanssa. Näin ajattelee usein ne, joilla ei ole käyttökokemuksia kyseisistä palveluista.

Kahden alle kouluikäisen lapsen äitinä, olen ehtinyt kiertää lähestulkoon kaikki Kanta-Naantalin alueen kerhot ja avoimet toiminnat. Jokaisessa on ollut koulutetut, ammattitaitoiset ja erittäin kokeneet ohjaajat. Toiminta on ollut monipuolista, hyvin suunniteltua ja aidosti lapsilähtöistä. Avoimen varhaiskasvatuksen järjestäminen on kunnalle täysin vapaaehtoista. Sen vuoksi kunnalla ei ole velvollisuutta huolehtia, että kaikki halukkaat mahtuu mukaan. Avoimet varhaiskasvatuspalvelut voidaan lakkauttaa milloin vain, jos päätöksentekijät näin toivoo. Avoimet palvelut eivät myöskään ole kaikille avoimia, sillä päivähoidossa olevat on rajattu sen ulkopuolelle. Myös ne joiden subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta on rajattu.

Päivähoitoon sen sijaan, on jokaisella lapsella edelleen subjektiivinen oikeus. Vaikka joidenkin lasten oikeutta rajattiin osa-aikaiseksi, heillä on edelleen oikeus hoitopaikkaan. Naantalin kaupungin päiväkerhoon osallistuminen maksaa 30€/kk, mukaan viedään omat eväät ja kerhoihin on jonoa. Tämä samaan aikaan kun perhe voi viedä lapsen päiväkotiin, josta kunta on velvollinen tarjoamaan paikan viipymättä. Siellä saa aamupalan, lounaan ja välipalan lisäksi vähintään 20 h varhaiskasvatusta ja hinta on pienituloiselle perheelle parhaimmillaan 0€/kk. Samalla tässä kaupungissa puhutaan varhaiskasvatuksen säästöistä. En ole talousguru, mutta tuottajan korkeakoulututkinnon suorittaneena väitän ymmärtäväni sen verran talousasioista, että voin kutsua tätä systeemiä hölmöksi. Jos subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on tuottanut säästöjä, ne tulisi välittömästi ohjata avoimen varhaiskasvatuksen kehittämiseen ja laajentamiseen.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen yhteydessä MLL Naantalin hallitus vetosi kaupungin päätöksentekijöitä jättämään rajaus tekemättä. Meidän painoarvo lapsiperheiden arjen asiantuntijoina ei kuitenkaan riittänyt vakuuttamaan päätöksentekijöitä. Halu rajata oli kova ja siirryimme niiden kuntien joukkoon jossa lasten oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on kiinni vanhempien työmarkkinatilanteesta. Jos joku rajauksen puolesta äänestäneistä nyt vaalien alla haluaa profiloitua lasten puolesta puhujaksi, kysyn vain, miksi lasten etu ei silloin kiinnostanut? MLL Naantali tarjosi monenlaisia vaihtoehtoja rajaamiselle. Vaihtoehtoja joita oli testattu muissa kunnissa ja todettu toimivaksi, sekä vaihtoehtoja joihin meillä Naantalissa olisi ollut puitteet jo valmiina. Vaihtoehtoja jotka olisi olleet talouden kannalta järkevämpiä. Mikään ei pysäyttänyt hallituksen koneistoa joka ajoi rajauksen maaliin Naantalissa, kaupungissa johon ”kaivataan enemmän lapsiperheitä”.  


En ole edelleenkään sitä mieltä, että pieni lapsi tarvitsee 10 tunnin päiviä kodin ulkopuolella, isoissa ryhmissä pärjätäkseen elämässä. En myöskään osta sitä puhetta jossa väitetään, että rajaus tehtiin lapsen etua ajatellen, ”oikeus omiin vanhempiin” ajatuksella. Uskon että kokonaiskuva lapsiperheiden arjesta oli täysin hukassa kun tämä rajaus ajettiin läpi. Olen täysin vakuuttunut, että säästötavoite olisi toteutunut paremmin kehittämällä palvelukokonaisuutta, kuin leikkaamalla marginaalisen ryhmän päivähoito-oikeutta. Jatkossa voi vain toivoa, että kiinnostus lasten ja perheiden hyvinvointiin kantaa yli vaalien.