Seuraa minua somessa

Nyt voit seurata minua myös Facebookissa. Käy tykkäämäässä sivusta.

Isabella Hautala, politician

&

Twitterissä

IsabellaHautala@QueenIsabellah

Varhaiskasvatuksesta jokalapsenoikeus

Avoimen perhekerhon satoa

Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus osallistua kunnan tarjoamaan varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus voi olla joko avointa toimintaa, päivähoitoa tai kaikkea siltä väliltä. Naantalissa on tällä hetkellä monipuolista, oman kokemukseni perusteella laadukasta avointa toimintaa. Kaupungin palveluiden lisäksi seurakunnilla on paljon toimintaa alle kouluikäisille lapsille. Peruspaketti on siis ihan hyvällä mallilla, mutta avoimen toiminnan ryhmiin on usein enemmän halukkaita kuin on paikkoja. Se todennäköisesti kertoo siitä, että palvelut on laadukkaita. Siitä huolimatta törmään usein siihen, että päiväkerhotoimintaa pidetään toisarvoisena puuhasteluna jolla ei ole mitään tekemistä varhaiskasvatuksen kanssa. Näin ajattelee usein ne, joilla ei ole käyttökokemuksia kyseisistä palveluista.

Kahden alle kouluikäisen lapsen äitinä, olen ehtinyt kiertää lähestulkoon kaikki Kanta-Naantalin alueen kerhot ja avoimet toiminnat. Jokaisessa on ollut koulutetut, ammattitaitoiset ja erittäin kokeneet ohjaajat. Toiminta on ollut monipuolista, hyvin suunniteltua ja aidosti lapsilähtöistä. Avoimen varhaiskasvatuksen järjestäminen on kunnalle täysin vapaaehtoista. Sen vuoksi kunnalla ei ole velvollisuutta huolehtia, että kaikki halukkaat mahtuu mukaan. Avoimet varhaiskasvatuspalvelut voidaan lakkauttaa milloin vain, jos päätöksentekijät näin toivoo. Avoimet palvelut eivät myöskään ole kaikille avoimia, sillä päivähoidossa olevat on rajattu sen ulkopuolelle. Myös ne joiden subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta on rajattu.

Päivähoitoon sen sijaan, on jokaisella lapsella edelleen subjektiivinen oikeus. Vaikka joidenkin lasten oikeutta rajattiin osa-aikaiseksi, heillä on edelleen oikeus hoitopaikkaan. Naantalin kaupungin päiväkerhoon osallistuminen maksaa 30€/kk, mukaan viedään omat eväät ja kerhoihin on jonoa. Tämä samaan aikaan kun perhe voi viedä lapsen päiväkotiin, josta kunta on velvollinen tarjoamaan paikan viipymättä. Siellä saa aamupalan, lounaan ja välipalan lisäksi vähintään 20 h varhaiskasvatusta ja hinta on pienituloiselle perheelle parhaimmillaan 0€/kk. Samalla tässä kaupungissa puhutaan varhaiskasvatuksen säästöistä. En ole talousguru, mutta tuottajan korkeakoulututkinnon suorittaneena väitän ymmärtäväni sen verran talousasioista, että voin kutsua tätä systeemiä hölmöksi. Jos subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on tuottanut säästöjä, ne tulisi välittömästi ohjata avoimen varhaiskasvatuksen kehittämiseen ja laajentamiseen.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen yhteydessä MLL Naantalin hallitus vetosi kaupungin päätöksentekijöitä jättämään rajaus tekemättä. Meidän painoarvo lapsiperheiden arjen asiantuntijoina ei kuitenkaan riittänyt vakuuttamaan päätöksentekijöitä. Halu rajata oli kova ja siirryimme niiden kuntien joukkoon jossa lasten oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on kiinni vanhempien työmarkkinatilanteesta. Jos joku rajauksen puolesta äänestäneistä nyt vaalien alla haluaa profiloitua lasten puolesta puhujaksi, kysyn vain, miksi lasten etu ei silloin kiinnostanut? MLL Naantali tarjosi monenlaisia vaihtoehtoja rajaamiselle. Vaihtoehtoja joita oli testattu muissa kunnissa ja todettu toimivaksi, sekä vaihtoehtoja joihin meillä Naantalissa olisi ollut puitteet jo valmiina. Vaihtoehtoja jotka olisi olleet talouden kannalta järkevämpiä. Mikään ei pysäyttänyt hallituksen koneistoa joka ajoi rajauksen maaliin Naantalissa, kaupungissa johon ”kaivataan enemmän lapsiperheitä”.  

En ole edelleenkään sitä mieltä, että pieni lapsi tarvitsee 10 tunnin päiviä kodin ulkopuolella, isoissa ryhmissä pärjätäkseen elämässä. En myöskään osta sitä puhetta jossa väitetään, että rajaus tehtiin lapsen etua ajatellen, ”oikeus omiin vanhempiin” ajatuksella. Uskon että kokonaiskuva lapsiperheiden arjesta oli täysin hukassa kun tämä rajaus ajettiin läpi. Olen täysin vakuuttunut, että säästötavoite olisi toteutunut paremmin kehittämällä palvelukokonaisuutta, kuin leikkaamalla marginaalisen ryhmän päivähoito-oikeutta. Jatkossa voi vain toivoa, että kiinnostus lasten ja perheiden hyvinvointiin kantaa yli vaalien.