lauantai 17. marraskuuta 2012

Aktiivisia jäseniä vai kuuliaisia statisteja?


Varsinais-Suomen piirikokouksesta kotiuduttuani minulle nousi monenlaisia kysymyksiä päähän. Näin jälkeenpäin harmittaa kun en käyttänyt jo kokouksessa puheenvuoroa aiheesta. Toki tiedän etten olisi viidessä minuutissa valmistautumatta saanut esitettyä asiaani tarpeeksi perusteellisesti.
Kokouksessa käsiteltiin tulevan vuoden toimintasuunnitelmaa ja etenkin jäsenhankintaan haluttiin vuonna 2013 panostaa. Kysymys oli sama kuin aina ennenkin; miten saamme lisää jäseniä? Mielestäni kysymykseen ei ole yhtä tyhjentävää vastausta, mutta vastauksia löytyy.


Jäsenhankintaa ajatellessa jokaisen puolueosaston tulee miettiä minkälaisia uusia jäseniä tavoittelevat? Halutaanko aktiivisia itsenäisesti ajattelevia toimijoita vai kuuliaisia helposti ohjailtavia statisteja? Itse haluaisin ainakin edustaa ensimmäisenä mainittua vaihtoehtoa. Valitettavan usein joudun kuitenkin tyytymään jälkimmäiseen rooliin. Oma jäsenkorttini on sattumalta tässä vieressäni pöydällä ja kertoo liittymispäivämäärän olevan 24.02.2008. Sitä ennen ehdin olla noin vuoden verran sitoutumaton demarinuori. Olen siis ikäisekseni tehnyt ihan kohtalaisen uran tämän liikkeen jäsenenä.


Ensimmäinen asia johon tulisi kiinnittää huomiota jäsenhankinnassa on yhdistysten ja koko liikkeen toimintakulttuuri. Suurin osa ihmisistä jotka lähtevät mukaan politiikkaan ja liittyvät sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi, tekevät sen halusta vaikuttaa asioihin ja olla mukana taistelemassa yhteisten arvojen puolesta. Aina nämä arvot ei toteudu edes puolueen sisäisessä toiminnassa. Tasa-arvo ja solidaarisuus on usein kaukana meistä. Monet juurtuneet toimintatavat estävät näiden arvojen toteutumisen.


Päätöksenteon ytimeen pääseminen voi olla haastavaa uudelle jäsenelle etenkin jos todelliset päätökset tehdään koukousten sijasta kabineteissa. Kabinetteihin pääsystä harvemmin jaetaan mitään oppaita uusille jäsenille ja käsittääkseni niiden tarkoitus onkin pitää osa porukasta ulkopuolisena ja tietämättömänä.
Toinen uusien jäsenten kannalta ikävä toimintatapa on valmiit nimilistat jotka usein ilmestyvät (saunavihdan kokoisen) puskan takaa, henkilövalintoja käsitteleviin kokouksiin. Ne eivät mielestäni edusta modernia länsimaista demokratiaa, vaan pikemminkin näennäisdemokratiaa. Jokainen varmasti ymmärtää mikä ero on a. tilanteessa jossa esitetään valmis nimilista ja ainoa tapa muutokseen on sen vastustaminen avoimesti  ja b. tilanteessa jossa lähdetään ns. puhtaalta pöydältä kyselemään tehtävästä kiinnostuneita ja tarvittessa pidetään suljettu lippuäänestys.


Nyt en siis tarkoita sitä, etteikö henkilövalinnoista voisi sopia jo ennen kokousta. Menettelytavasta tulee ongelmallinen vain jos kaikilla ei ole mahdollisuutta saada tietoa siitä mitä tapahtuu, saati vaikuttaa asioihin. Näin ollen valta jää pienen joukon käsiin joka valitsee toinen toisiaan jättäen muut ulkopuolelle.
Jos joutuu lukemaan oman yhdistyksen tekemiä päätöksiä ja henkilövalintoja uutisista tai sosiaalisesta mediasta ja päästäkseen kiinni luottamustehtäviin joutuu syrjäyttämään veteraaniaseman saavuttaneita henkilöitä (lue: kulkemaan läpi harmaan muutosvastarinnan) voi kokea itsensä pelkäksi statistiksi. Tämä kannattaa pitää mielessä kun uusia jäseniä lähdetään etsimään.


Uusille jäsenille pitää olla tarjolla muutakin kuin niitä statistin hommia. Kaikille ei tietenkään riitä virallisia luottamustehtäviä, eikä kaikki niitä edes halua. Voimme kuitenkin tarjota positiivisen ilmapiirin, yhteisöllisyyttä, avointa aidosti osallistavaa päätöksentekoa, koulutusta ja tukea uusille ja vanhemmillekin jäsenille.


Olen kohta ollut jäsen 5 vuotta ja uskon edelleen muutokseen. Hitaasti mutta varmasti olen herännyt tajuamaan, että muutos pitää tehdä omin pienin kätösin. Tämä kirjoitus on toivottavasti osa sitä muutosta.