Vaunugaten seurauksena toimeentulotuella elävien ihmisten oikeuksia, on viime aikoina riepoteltu mediassa. Itse olen todella hämmentynyt siitä, kuinka paljon kateuden tunteita nämä asiat herättävät osassa kansaa. Ensin keskusteltiin siitä, onko maahanmuuttajat saaneet enemmän rahaa vaunuihin kuin muut. Sitten keskusteltiin siitä saisiko toimeentulotuella olevat ostaa uusia vaunuja. Lopulta tultiin siihen, että toimeentulotuen lisäosan sijaan vaunuja voisi lainata.
Henkilökohtaisesti kannatan kierrätystä. Lastentarvikkeiden käyttöaika on usein lyhyt ja moni käytetty tavara voi olla edullinen ja käyttökelpoinen. Jos viime kirjoituksessa tuli mainostettua kalliita lastenvaunujani käytän nyt tilaisuuden kertoa, että ostan todella paljon tavaraa käytettynä. Olen jopa dyykannut lastentarvikkeita. Olen toiminut näin omasta vapaasta tahdosta. Olen valinnut ostaa käytettyä ja säästää rahaa muuhun, kuten esim. matkustamiseen. Pia Kauman ehdotuksen mukaan toimeentulotuen asiakkaiden mahdollisuutta tehdä valintoja rajoitettaisiin entisestään.
Toimeentulotukiasiakkailla on jo ennestään rajalliset mahdollisuudet tehdä valintoja. Suurimmalle osalle köyhyys ei ole oma valinta, vaan johtuu työttömyydestä, työkyvyttömyydestä tai vastaavasta. Köyhillä ei ole samat mahdollisuudet valita; Mitä tänään syötäisiin? He syövät sitä mikä on halvinta, sitä mihin rahat riittävät. Heillä ei ole mahdollisuutta miettiä minkä merkkisiä muotivaatteita ostavat, vaan he ostavat niitä mihin on varaa. He joutuvat luopumaan monesta asiasta mitä muut pitävät itsestäänselvyytenä. Näin he erottuvat muista jo monella tavalla.
Tuoreen tutkimuksen mukaan jopa lapset tunnistavat köyhät; "Köyhällä lapsella on nuhruiset vaatteet ja vanhentunutta viihde-elektroniikkaa." Samassa tutkimuksessa selvisi, että köyhiä pidetään laiskoina. Osa yrittää taistella tätä erottumista vastaan panostamalla ulkoisiin asioihin, kuten vaatteet ja matkapuhelin. Tämä tapahtuu luonnollisesti toimeentulotukiasiakkaan kohdalla, muista asioista kuten ruoan laadusta tai määrästä tinkimällä. Tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän kaikille. "Joku on kuullut, että joku on saanut, jotain mikä on parempaa kuin minulla."-tyyppiset jutut elävät ja vahvistuvat taantuman aikaan. Yllättävän monelle tuntuu olevan tärkeää, että toimeentulotuen asiakkaat voidaan erottaa jo pelkästä ulkokuoresta. Halutaan kitkeä pois mahdollisuus hankkia mitään arvokasta, kaunista, uutta ja puhdasta.
Minulla kun on vilkas mielikuvitus, sain heti useampia mielikuvia tästä sosiaalitoimiston vaunulainaamosta. Minkälaisia vaunuja siellä sitten olisi? Ei saa olla liian hienoja, ettei työssäkäyvät tule kateelliseksi. Ei saa olla uusia kun köyhien pitää kierrättää. Toisaalta lainaamon kautta kierrätysidea toteutuisi ainakin ideatasolla, mutta jos ei ole uusia, miten kauan kestävät? Jos sittenkin uusia, miten tasapuolisuus toteutuu? Joku saa uudet ja seuraava käytetyt? Jos ei ole omat, pidetäänkö niistä hyvää huolta? Jos ei pidetä, kuka korvaa hajonneet ja kadonneet? Toimeentulotukiasiakkailla kun ei ole niitä tuloja mistä maksaa. Tuleeko olla pestävät kankaat vai ihan muoviset? Toisilla kun on lemmikkejä, allergioita, tupakansavua, suitsukkeita, ruoantuoksua jne. Voitte vain kuvitella. Entä väri? Mitkä on poikien värejä, mitkä tyttöjen? Näistä tulee aina palautetta äitiyspakkauksen kohdalla. Mikä väri olisi niin neutraali, ettei ärsyttäisi ketään. Miten estettäisiin köyhät myymästä näitä lainavaunuja rahapulassa?
Pitäisikö niihin kirjoittaa "Tillhör Fattigvården"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti