Feministinen avautuminen feminismistä

Henkilökohtainen suhteeni feminismiin pitää sisällään sekä vihaa että rakkautta. Eniten feminismissä ärsyttää tuomistevat asenteet ja stereotypiat. Kaikella kunnioituksella, karvaiset kainalot ei tee kenestäkään parempaa tasa-arvon edistäjää. Eikä sillä ole mitään merkitystä onko se karvaturri mies, nainen tai jotakin siltä väliltä. Karvoilla tai muillakaan ulkoisilla tekijöillä ei edistetä tasa-arvoa. Tasa-arvoa ei myöskään voi heikentää käyttämällä korkokenkiä tai minihametta. Tasa-arvo toteutuu vain tositoimin.  

Usein kuulee puhuttavan miespuolisista feministeistä. Se on hienoa, että miehetkin haluavat tasa-arvoa sillä se on kaikkien etu. Ikävä kyllä tasa-arvo jää usein pelkäksi puheeksi. Juhlapuheissa kerrotaan kuinka kannatetaan tasa-arvoa ja ollaan feministejä. Kun tulee aika jakaa paikkoja (viuh-viuh), ollaan edelleen feministejä. Ollaan niin hyviä miesfeministejä, ettei naispuolisille feministeille ole enää tilausta. Liian monta kertaa olen kuullut kuinka Äijä X on niin paljon parempi feministi kuin Nainen Y, että hänen valinta edistää feminismiä paremmin. Toisin sanoen miehen valintaa perustellaan sillä, että hän on vähintään yhtä hyvä feministi kuin samaan tehtävään pyrkivä nainen. Valitettavasti tasa-arvo ei toteudu valitsemalla hyviä feministejä. Tasa-arvo toteutuu valitsemalla enemmän hyviä naisia. En halua lähteä naisvihaaja linjoille, mutta pätevyysvaje alkaa olla melko väsynyt argumentti valita pelkästään miehiä. Vai mahtaako Jemenissäkin olla paljon miespuolisia feministejä?

Nuff said